Mur ja Marmatus sinkoilijat

Voi pyhä murina!!! Aamu alkaa pelonsekaisin tuntein liikenteessä. Mikä meitä suomalaisia pimeän ja liukkaan liikkujia oikein vaivaa? Iso asennevamma ja ajattelemattomuus?

Kuvittelevatko useammat autoilijat tosiaan, että jos en nyt tässä kohtaa tähän väliin autollani pääse tyrkkäämään, että sitten ollaan lumessa jumissa / en pääse kotterollani mäestä liikkeelle / joudun odottamaan risteyksessä hamaan tappiin? Uskomattomia singahteluja tapahtuu, niistä seuraa rajuja jarrutuksia, sadatteluja ja lisää jarrutuksia ja sadatteluja loputtomana ketjuna aamuruuhkassa. En enää kykene laskemaan kuinka monen kylkeen ajon olen ennakoimalla ja etupyörien asennon tarkkailulla onnistunut välttämään tänä talvena.

Meillä sattuu oikeasti olemaan talviaikaan melko liukasta! Meillä on myös hämärää, jolloin etäisyyksien arvioiminen on hankalampaa kuin valoisassa. Aamuliikenteessä voisi vielä varautua aamuäreyteen ja tokkuraisuuteen kunkin auton ratin takana omanlaiseensa.

Siis: MALTTIA JA TILANNETAJUA ihmiset! MUR!

Terveisin Satu ja Sitikka

Ps. Vaan yksi päivä viime viikolta nousee iloisena mieleen. Viime torstai. Iltapäivällä laskeuduin alas kauppakeskus Linnan parkkiluiskaa. Iskelmäbaarin risteyksen valot olivat punaisella ja autoja jonossa Sibeliuksen syntymäkodin kulmalle. Oikealta lähestyi autoja kohti valoja. Nähdessään minut valumassa luiskaa alas antoi punainen farmariautoilija tietä!!! Samana iltana, tullessani pöppyräistä Tiiriön ramppia kohti moottoritietä, Tampereen suunnasta lähestyvä rekka vilautti valoja, hidasti omaa vauhtiaan ja antoi liikenteeseen liittyvälle pikkukäppänälleni tilaa (ja huom! ajan yleensä aika rivakasti rampeista). Huomaavaisuutta ja tilannetajua pelissä!

Kommentointi on suljettu.

css.php