Matador-jalankulkijat

Tänä aamuna töihin ajaessa huomioni kiinnittyi jalankulkijoihin. Monenakin aamuna itse asiassa. Liikenne on villi. Yhteiset säännöt ja sopimukset ovat unohtumaan päin. Mietimmekin viime viikolla työporukassa, että vieläkö koululaisille järjestetään liikennekilpailuja? Tietoisuus siitä, että me kaikki yhdessä rakennamme liikennekulttuurin, olisi hyvä juurruttaa jo päiväkoti-ikäiseen.

Netistä löysin Autoliiton tiedotteen talvelta 2008. Siinä toivottiin suojatietä koskevien sääntöjen yhdenmukaistamista eri maidenkin välillä. Tutkimus taustalla oli osoittanut, että suojateiden kohdalla tapahtuu huomattava määrä onnettomuuksia. Onnettomuustilaston kärkipäässä olivat mm. Norja ja Sveitsi. Myös Virossa jalankulkija on männävuosina ollut liki lainsuojaton, mutta Sveitsin ohella sinne on saatu rauha suojatien ylitykseen.

Ystäväperhe asuu keski-Sveitsissä ja siellä nelisen kertaa vierailleena voin todeta, että asennemuutos on tapahtunut. Jos autoilijalla on pienikin aavistus siitä, että kävelijä aikoo ylittää tien suojatien kohdalla, hän hidastaa ja pysähtyy. Ystävättäreni kertoi jonkun onnettoman suharin saaneen sakot, kun oli sattunut epäkohteliaisuuskohtauksen aikana poliisi paikalle. Saman havaitsin kesälomamatkalla Virossa.

Meillä Hämeessä katukuva muistuttaa turnajaisia tai härkätaisteluareenaa. Jalankulkija on matador ja auto peltihärkä. Ilmiselvää on, kenen käy huonosti. Pahoja paikkoja on mm. Vanajaveden ylittävän Viipurintien sillan yhtymäkohta Arvi karistonkatuun. Tulijaa ja menijää on joka suuntaan, kaistan vaihtajaa, polkupyöräilijää ja kadun ylittäjää. Osa katsoo välin, mihin voi itsensä osuttaa, osa luottaa hyvään onneen, siihen ettei eilenkään kukaan ajanut päälle tai suojelusenkeliin kenties. Toinen hankala paikka on Poltinahon liikenneympyrä. Varsinkin kun kelit tästä hämärtyvät, on tietä ylittäviä valottomia polkupyöräilijöitä sekä heijastimettomia jalankulkijoita vaikea nähdä. Ympyrän valaistus on huono, samoin mielestäni suojatien sijoitus. Jos ympyrässä annat tietä tien ylittäjille, tukit edellisen sisääntulon autoilijalta ja altistut perään ajoon. (Moottoritien katetyömaan mukanaan tuomista shikaaneista en viitsi edes mainita.)

Yhdessä liikkuminen vaatii yhteistä tahtoa, että se sujuu. Omaan napaan tuijottelu pitäisi kieltää lailla samoin kun kännykän räplääminenkin.

Piristävä ilmiö katukuvaan on Helsingin kaupungin kaivonkansiin taiteillut epigrammit. Taiteilija Denise Ziegler on halunnut töillään korostaa jalankulkijan asemaa olennaisena ja yksilöllisenä osana kaupunkikuvaa. Meille samanlaista! Lopussa muutama ote. Tekisi mieleni lähteä kuljeksimaan. Ja varmasti hymyilisin kaivon kannelle!

PUNAINEN VALOUKKO SEISOO KADUN TOISELLA PUOLELLA, TÄÄLLÄ SEISON MINÄ.
Pohjoisesplanadi/ Mikonkatu, suojatien edessä puiston puolella.

TÄLLÄ PAIKALLA ODOTTI NAINEN JUURI KUN PUNAINEN PAKETTIAUTO AJOI OHI.
Mannerheimintie / Aleksanterinkatu /Stockmanin kulma

http://www.taidemuseo.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=42&sortby=artist

Kommentointi on suljettu.

css.php